Nyrkkeilyssä voi katsoa erän ja olla aivan varma voittajasta. Sitten tuomarikortit luetaan ja tekisi mieli tarkistaa, katsoiko tuomari samaa matsia. Pisteet eivät kuitenkaan synny pelkästä lyöntimäärästä, joten välillä oma silmä ja virallinen tulos menevät pahasti ristiin.

Jokainen erä alkaa käytännössä nollista

Nyrkkeilyssä ei lasketa koko ottelun tapahtumia yhtenä isona pistepakettina, vaan jokainen erä pisteytetään erikseen.

World Boxingin alaisissa aikuisten otteluissa mennään kolme kolmen minuutin erää, joiden välissä on minuutin tauko. Käytössä on Ten Point Must -järjestelmä. Erän voittaja saa normaalisti 10 pistettä ja häviäjä 9 tai vähemmän.

Eli jos toinen vie kaksi ensimmäistä erää ja häviää viimeisen, hän voi silti napata ottelun nimiinsä.

Kuulostaa aika suoraviivaiselta ja usein se onkin.

Sitten tulee se tasainen erä, jonka jälkeen puolet katsomosta näkee sinistä ja toinen puoli punaista.

Pistetuomioon asti mentäessä myös vedonlyönti menee helposti kynsien pureskeluksi. Tasainen matsi voi lopulta ratketa siihen, miten joku tuomari näki yksittäisen erän.

Näyttävin koukku ei välttämättä riitä

Tuomarit arvioivat pisteytettäviä osumia kohdealueelle, teknistä ja taktista ylivoimaa sekä kilpailullisuutta. Pelkkä aktiivisuus ei siis automaattisesti kasvata saldoa, eikä jokainen hanskan hipaisu tuo pisteitä.

Yksi kova oikea suora tai täydellisesti ajoitettu vasen koukku jää helposti mieleen. Vastustaja on silti voinut osua puhtaammin pitkin erää ja viedä sen nimiinsä.

Myös se merkitsee, kumpi saa matsin kulkemaan haluamallaan tavalla. Jos toinen joutuu jatkuvasti lyömään ohi, perääntymään huonoihin paikkoihin tai muuttamaan tekemistään vastustajan takia, tuomarit kyllä näkevät senkin. Kaikkein näyttävin työ ei siis aina ole kaikkein arvokkainta.

Tyrmäyksessä tulkinnanvaraa ei juuri jää. Pistetuomiota odotellessa voi sen sijaan huomata laskeskelevansa omassa päässään, montako erää oikeastaan meni kummallekin.

10–9 ei ole aina ollut nyrkkeilyn peruskauraa

Nykyään 10–9 on nyrkkeilyssä se kaikkein tavallisin erätulos. Erän voittaja saa kymmenen pistettä ja häviäjä yleensä yhdeksän. Selvemmällä erolla numero voi toki pudota alemmas.

Olympianyrkkeilyssä näin ei kuitenkaan ole tehty ikuisesti. Vielä Lontoon olympialaisissa 2012 tuomarit naputtelivat pisteitä yksittäisistä osumista sähköiseen järjestelmään. Kolmen viidestä tuomarista piti nähdä sama osuma käytännössä yhtä aikaa, jotta piste kilahti taululle.

Rio de Janeirossa 2016 homma oli jo muuttunut. Käyttöön oli tullut ammattilaiskehistä tuttu Ten Point Must -järjestelmä, jossa jokainen erä arvioidaan kokonaisuutena.

Nyrkkeily onkin yksi niistä kamppailulajeista, joissa säännöt näyttävät paperilla melko simppeleiltä. Käytännössä erän voittajan ratkaiseminen voi silti olla kaikkea muuta kuin yksinkertaista.

Ammattilaiskehissä ilta voi venyä

Ammattilaisnyrkkeilyssä yksi erä kestää miehillä yleensä kolme minuuttia, ja erien välissä pidetään minuutin tauko. Ottelun pituus riippuu sitten siitä, millaisesta matsista on kyse.

Uran alkuvaiheessa ottelu voidaan käydä esimerkiksi neljän tai kuuden erän mittaisena. Kokemuksen karttuessa vastaan tulevat kahdeksan ja kymmenen erän ottelut, kun taas miesten maailmanmestaruusottelut voivat venyä 12 erään asti.

Naisten ammattilaisnyrkkeilyssä käytännöt eroavat hieman. Esimerkiksi WBC:n mestaruusotteluissa mennään korkeintaan kymmenen erää ja erän pituus on kaksi minuuttia.

Tuomarikortti ei aina tunnu oikealta

Kun pisteytyksen perusteet tietää, ottelua alkaa katsella vähän eri silmällä. Puhtaat osumat, ottelun hallinta ja se, kumpi joutuu enemmän mukautumaan toisen tekemiseen, alkavat erottua paremmin.

Tarkemmat pisteytyssäännöt ja kilpailumääräykset löytyvät Suomen Nyrkkeilyliiton säännöistä.

Silti joskus oma kortti näyttää 30–27 ja virallinen tulos menee toiseen suuntaan.

Sellaista nyrkkeily välillä on. Tuomioista on väännetty ennenkin, eikä se taida loppua ihan heti.